Onneksi ulkona paistaa aurinko, mustarastaat laulavat ja lumen ympäröimässä nuotiossa palaa kesän odotus: pensaista poistetut kuolleet oksat ja kasvun esteet. Savu tuoksuu ja leijailee puutarhassa. Trullien tuli palaa.
Keittiössä avataan uunia, valellaan karitsanpaistia vahvalla kahvilla, kermalla ja hunajalla. Valkosipulin kynnet turpoavat viilloissa. Tuoksu leijailee. Suu kostuu.
Lammas? Täynnä symboliikkaa pääsiäisenä. Täynnä paksun villan alla hikoillutta ja siksi niin voimakkaanmakuista lihaa.
Karitsa? Symboliikkaa toisessa potenssissa. Pääsiäisenä. Ja pehmeää, suussasulavaa, miedompaa makunautintoa.
Karitsaviini? Keskitäyteläinen. Melko kypsä, ei enää kirkkaimman punainen. Rauhoittunut. Mieluummin ryhdikäs ja pehmeä kuin hapokas ja voimakkaan tanniininen. Lievästi tammipyöreyttä. Tuoksussa enemmän tummuutta kuin hedelmäisyyttä. - Señorío de los Llanos Gran Reserva 1990. Suosittelen maukkaanmiedolle ja miedonmaukkaalle lihalle. Nauttikaa edullisesti!