Ajattelin viihdyttää lomalla olevia (ja töissä puurtavia) listalaisia sarjalla kreikkalaisia viinejä saarelta. Kyseessä oleva saari ei ole esim. Kykladeilla - vaan pieni saari sijaitsee Heinolan pohjoispuolella. Siellä käki vielä kukkuu ja kuikkaakin kuulee. Lokit rääkyvät ja tiirat liitelevät, pääskyset syöksyvät... Pienet, tämänvuotiset, tintit ja varpuset hyppelevät pihan puissa. Arvelan Pena ja ystävänsä, joiden tiedän hyvin tuntevan nämä viinit, voisivat mieluusti kommentoida - ynnä kaikki muut, jotka ovat joskus, jossain, maistaneet..

SKOURAS MERLOT 1999
Peloponnesiaikos topikos oinos eryoros
Argos, Greece
(kiikarissa kuvassa yllä)

Ei tyyris ei todellakaan tyyris viini. Vaan: Mielenkiintoinen, pirteä merlot (yllätyskö? kreikkalaiseksi?).

Perusrakenteeltaan ei erityisen tukeva, mutta omaa ne mielestäni parhaat merlot´n ominaisuudet. Pysyy erossa tusina-merlot´n lässymakeudesta. Tämä merlot on aavistuksen kova ja tarjoilee lajinsa mausteisuuden jo nuuhkuteltaessa. Maussa on samaa eloisaa pikkupippuria ja isoja yrttien vivahteita. Ja maku on yllättävän pitkä noiden mausteiden ansiosta, vaikka viini ei ole muuten rypäletuhti. Jokaisella siemaisulla joutuu piinaamaan mieltänsä mausteiden ja yrttien nimillä.

Valmistajan kreikkaa ( Peloponnesiaikos topikos oinos eryoros ) ajatellen: jos Peloponnesoksen tyypillinen punaviini on näin mielenkiintoinen, niitä tekee mieli mieluusti katsastaa jatkossakin.

Todellakin: ei paskempi viini (minun arvoasteikollani se tarkoittaa kansakoulun arvosanaa jossain 9 - 9+).

Jatkossa seuraa (ehkä) vielä 5 muuta kreikkalaista, osa punaa, osa valkoa - ja jos oikein ryhtyy suulberi paahtamaan, niin kommentit koskevat retsinaa.

Saariviinit - Skouras Saint George

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 1.7.2002

SKOURAS SAINT GEORGE 1999
Nemea
Domaine Skouras

Täydellisen tyynet vedet ja tummuva ilta. Kuikka melskaa ajoittain vedessä ja kirkaisee - muuten on aivan hiljaista. Käki sai kaverin vastarannalta, mutta nyt nekin ovat vaienneet. Eipä ollut vallan retsinakeli päivällä, joten saaren kreikkalaisista korkkasimme nemealaisen.

Nemean mielenkiintoa lisää se, että se taitaa olla yksi harvoista kreikkalaisista alkuperäalueista, joka näkyy ulospäin hieman samaan tyyliin kuin jotkut ranskalaiset tai italialaiset alueet, joilla luokiteltavien viinien tulee olla valmistettu tietyistä paikallisista rypäleistä. Aito nemealainen lienee aina agiorgitikosta tehty. Niin myös Saint George, jonka nimi on agiorgitikon synonyymi.

Eiliseen Skourasin Merlot 1999:ään verrattuna Saint George oli pienoinen pettymys. Tuoksu oli tuttua nemeaa, ei suurta, mutta tunnistettavaa. Maku vaniljainen (takaetiketin mukaan 10 kk uusissa, ranskalaisissa tynnyreissä), aika lyhyt, jollain tavalla makeaan kallellaan - ehkä hieman liiaksi rypäleen mehuun viittaava. Melko kaukana takaetiketin lupaamasta pitkästä ja runsaasta jälkimausta. Helppo viini. Ei huono, mutta vähän mielenkiinnoton. Alkosta saatavassa (Achaia Clausin ?) Nemeassa on ajoittain (ko. viinin luonne kun vaihtelee yllättävän paljon saman vuosikerrankin sisällä) aikalailla enemmän potkua.

Nyt siis oltiin näin. Pari punkkua ja pari valkkua vielä kiihottelee odotusta... ja retsinat. Loma alkaa alkamaan ;-).

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 2.7.2002

Muutama sana vielä aiemmista Skourasin punaviineistä:
Emme tietoisen tarkasti harkinneet ruokaa kumallekaan (kun viinit eivät olleet entuudestaan yksilöinä tuttuja - vain tyyppi - emmekä muutenkaan tunnustaudu moisen täsmälajin vannoutuneiksi ihailijoiksi), mutta osuimme onnekkaasti nappiin molempien kohdalla. Merlot´n nautimme kevyehkösti grillatun härän sisäfileen kanssa ja nemealaisen seurana oli färssiä ja nypotatis.

Tänään oli kalapäivä: pöydässä kylmäsavustettuja lohisiivuja, nypotatis, salaattia, keitettyä kananmunaa, fetaa ja tuoretta puolivaaleaa leipää. Jompi kumpi kreikan valkuista olisi ollut kaiketi paikallaan, mutta olivat jääneet viilentämäti. Ja muutenkin olimme jo alkaneet manata aurinkoa retsinalla, joten pöydässä jatkoimme samalla:
KOURTAKI, Retsina of Attica

Kuten Kourtakin takaettikin tietää, retsina sopii lähes kaikkien ruokien kanssa (edellyttäen, että ruoka nautitaan Kreikassa ja/tai on kreikkalainen keli), ja erityisesti vaalean lihan ja kalan kera.

Paahtavaa aurinkoa emme tosin saaneet manatuksi esiin, mutta varsin nautinnollisen ruokahetken kylläkin. Kourtakin pihka on aika lievää, viini aina raikkaan kuivaa. Vieläkin vähäpihkaisempi variantti joltain Kreikan saarelta olisi sopinut myös mielenkiintoisesti viileän puolella vaihtelevaan säähän. (Takkatulesta ei sittenkään ole auringon korvikkeeksi.)

Sauna lämpiää, sää alati vaihtelee ja olen kiikareilla bongannut lokin, tiiran, talitintin poikasen, kuikan (tai muun), ahkeran liisan, tiiligrillin, pelakuun, tyhjän Skourasin merlot´n, pihlajan ja pikkuruisia ahomansikoita (ainakin). Ja tietysti karkeakarvaisen mäykyn, Idan, joka on täysinoppinut fogelogi (vrt. ornitologi, joka eroaa fogelogista siinä, että ornitologin pragmaattinen kiinnostus on vähäisempi).

Maisema on hiljaa - ja muuttuu koko ajan. Rauha lepää veden päällä - mikä on tietysti väärin, koska sen pitäisi olla aktiivisesti duunissa, kun sotakin on.

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 3.7.2002

Pena - alati rauhallinen - muistutti (privaatisti) jättämään kreikkannautintoja saareen saapuvillekin. Siksipä (?) tunnustan jo syntisesti alkaneeni säästön ennen vinkkiäkin. - Mutta tulossa on suuri syntitaakan hartioiltapoisheitto. Olen ensimmäistä kertaa raahannut - tai siis katsonut keveämmäksi kantaa - saareen pahviviinipakkauksen (Heinolan Alkosta). <- (Tuo on nuoli minuun.) Ko. Alko on muuten varsin hyvin varustettu hyvillä viineillä. Eli siinäkään suhteessa en voi syyttää kuin itseäni ja valintaani.

MezzoMondo
Negroamaro
Rosso Salento
(ei tietenkään vuosikertaa ;-)

Kaikki muut ajatukset sikseen, mutta tuo Salento kiihkeytti mieltäni. Sieltä on tullut nautittua ylityrkkymäisen viehättävään, kapeasta kaulasta pulleaan vartaloon puettu pullollinen (jos toinenkin) Salenton Primitivoa - ja nautittua tuosta edullisesta primitiivisestä. - Hauskaa potkua, tuhtia, rustiikkia viiniä kummemmitta otsanrypistyksittä.

Mutta:
MezzoMondo: tuskin ollenkaan tuoksua, vanhalta, 60-luvun algerialaiselta maistuva happamuus (taidan liioitella), mutta on punkkua...

Arkeologiselta kannalta olen edelleen sitä mieltä, että 3 litraa eli 4 viinipulloa sisältävän pahvipakkauksen rahtaaminen mökille on mielenkiintoinen, muttei kovin jälkipolviystävällinen teko. - Joskus joku Harrison Fordin pseudoarkeologin hahmoon pukeutunut "aarteenmetsästäjä" joutuu selvittämään joko pahvipakkauksen sisällä olevan muovihanan ja muovipussin, tai muovihanan ja alumiinipussin. - Taitaa silloin kompastua moneen muuhunkin sotkuun, jota kierrätyspulloilla ei olisi välttämättä saatu aikaan.

P.S. Ilta on taas täysin tyyni, taivaalla turkoosia ja kellanpunervaa raitoina. Käki ei kukkunut, lokit rääkyivät, ja fogelogi bongasi tämänvuotisen variksen pihalta - kiireesti matkoihinsa.

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 9.7.2002

Taivaallisen upea, suomifilmitaivainen päivä saaressa. Hyvät ystävät läsnä: Marke ja Johan "Strömming" Moberg, kalaihmiset Kaarinasta - jollei suorastaan kalat vedessä kuin vedessä - kala-antimet tuomisinaan. Kylmä- ja kuumasavustetettua lohta, Kitin silli-muna-sipuli-sotkulia, raikasta salaattia, uusia perunoita...

Ensimmäinen korkkaus:
SKOURAS
Cuvee Larsinòs
VIOGNIER 2000

Vaalean oljen värinen, hivenen kukkaisesti tuoksuva valkkari. Runsas rypäleen maku, pehmeä, aavistuksen puolikuivan puolelle kallistuva elämys. Maukas. Sai seurueen "valkkarivihaajalta" (en minä vaan Marke ;-) yllättävän positiivisen vastaanoton. Mukava nautinto, jonka äärellä saattoi nauttia itsenäisestikin.

Toinen korkkaus:
SKOURAS
Chardonnay 2001

Edellistä vaaleampi viini. Hieman happoisempi, muttei ollenkaan vihaamaani lajia, joka saa närästämään. Edelleenkin maukas, aavistuksen tammessa kypsytetty, muttei liikaa. Ihan hyvä jutttu.

P.S. Ystävämme bongasivat koko kuikkajoukkueen: 8 upeaa, parhainta suomalaista muotoilua edustavaa yksilöä hillityissä väreissään - huutoineen ja vesimelskeineen. Kiertelivät saarta uiden ja pitkäsukeltaen - välillä vuorolausuen nimeään. - Taivaanvuohi liiteli toissapäivänä vetten yllä omine äänineen.

Saariviinit - Skouras MEGAS OENOS 1999

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 10.7.2002

Retsinahelteisen päivän ja jatketun kala-aterioinnin jälkeen saapuu ilta. Yksinäinen härkälintu(?) bongattu saunan kuistilta tiiraillen (siis me tiirailimme, lintu uiskenteli ja sukelteli - myös samaan aikaan kuin me). Fogelogimme kun ei valitettavasti ole vieläkään oppinut puhumaan, ja meidän ornitologin taitomme kun ovat vajavaiset, voimme olla väärässäkin. Mahtaako olla sama lintu, joka iltaisin ääntelee sellaisen kaipauksen äänellä, että sydämeen ottaa?

Aiemminkin mainostamaani Kitin herkkua - uunijuustoa ja mansikoita - nautittiin illalla - ja korkattiin kreikkapunkku:

MEGAS OENOS 1999
Cabernet Sauvignon - Saint George (Agiorgitiko)
Non-filtered
SKOURAS
Peloponnesos

Mielestäni ruoka-viini -yhdistelmä oli nappiin.

Koska takaetiketit ovat paitsi mainoslauselmia, myös joskus tosia ja informatiivisia, lainaan tähän lyhennelllen:
Megas Oenos
A ... blend of CS and St. George from 55-year old vines in high Argolida. Masération prolongée vinification and cask-ageing in new French oak barrels for 20 months....

Tuoksu tuo mieleen espanjalaiset. Runsaasti tammea. Minusta hyvän syvä tuoksu.

Maku saapuu kahtena virtana. Toisaalla "kapea hapokkuus", toisaalla lempeä pehmeys ja tumma, jos ei voima, niin ainakin teho. Sitten se koukkaisee alas, pysähdykseen, joka on yllätys. Tuntuu notkahtavan. Mutta lyhyen ajanhäivähdyksen jälkeen tulee kuitenkin venytys, jälkimaku, joka hiipuu mukavasti, vaikkei pitkään viivykään.

Mielestäni ihan positiivinen viini. Kiti havaitsi aluksi enimmäkseen happamuuden - jonkin ajan kuluttua totesi viinin jo paljon paremmaksi.

P.S. Kuikat ovat taas alkaneet kutsua nimeään - ja tuo kaihoisa lintu ääntelee. Tyyntä, valoisaa iltaa katsellaan.

Saariviinit - Skouras Prestige Cuvée 1999

Saariviinipäiväkirjan merkinnät 12.7.2002

Myöhään ilalla:
Saarta ympäröivä järvi ja ilma, saaren vastarantoja reunustava metsä - lähes Lapin kultamaiden väri(s)tys taivaalla, vesi valon suunnassa turkoosi kuin Kreikassa, muutaman kymmenen asteen päässä metallia. Taas täydellinen tyyneys henkii veden päällä.

Prestige Cuvée
NEMEA
1999
Nemea apellation of origin
DOMAINE SKOURAS

Siksikö/tunnelmastako Nemeasta (Agiorgitikosta) on löytynyt se mikä siinä on:
Tajuaminen, että se on aivan oma luokkansa, ei jokin muu. Viini, jota pitää ajatella itsensä sisällä. - Siitä et (Pyhästä Yrjöstä - ja lohikäärmeistä - huolimatta) löydä pullistelevien paavien uutta kartanoa, vaan tunnistettavan Nemean tuoksun, ja taivaisiin asti räjähtämättömän herkkyyden. - Tässä Skourasin viinissä nenään tulee tamminen, hieman kukkiva tuoksu. Tumma. Maku on tasapainoinen - ei tuhti,tuhti. Hienoinen aavistus kreikkalaisista yrteistä, mausteista. Hedelmäisyyttä ja tanniinia/happoa. Suuntäyteisyys on miellyttävä, muttei valtaava, pitkä. Agiogitiko on herkkä rypäle. Ilmeisestikin ohutihoinen. Kuitenkin päätä taaksepäin rauhallisesti pitämällä maku jaksaa.

Rasvatonta possua, sisäfilettä, kevyesti grillaten, miedosti valkosipulisesti - ja tätä viiniä, niin nautit.

Traditionaalisista kreikkalaisista tämä Skouras on mahdollisesti numero kaksi (tai kolme - kuusi) - tulee ainakin Boutarin Grande Reserva Naoussa:n jälkeen.

P.S. Bongaamamme härkälintu on todellakin härkälintu. Puna-ruskeakaulainen uikku. - Vielä on selvittämättä kuuluuko sydämeen käyvä, kaihoisa kutsuhuuto samalle, yksinäiselle otukselle. - Ilmeisestikin kokonainen västäräkkipoikue/tyttöe on juuri rohkaistunut pesän ulkopuolelle. Samalla hetkellä oli jopa 7-8 iloisesti väpättävää, minipientä pyrstösulistoa aivan mökkimme edustalla. - Fogelogimme on yllättävän rauhallinen.

-Hannu & Kiti & Ida