RUNOJA
Sähköposti
Edelliset runot
Lisää runoja
Hiljaisuus huutaa pöytäsi päältä
pöytäsi alta ja ympäriltä
askelvankila uikuttaa.
Ikuista hääyötään
taivas ja meri
toisissaan kiinni
horisontissa,
niinkuin saaren toisella puolen
naiset ja miehet,
sanoit silloin, tuolisi sylistä,
ennenkuin lähdit.
Aalloilla parkuu airoton vene.
Valon ja varjon piikit
murtuvat tuolin kainaloissa.
Toisin kuin ennen vietämme öitä
betonilaituri
ahnas meri.
Yö on päivää ja päivä on yötä
laineilla soutaa kärpäsen siipi.
5
Marraskuu irvistää yli tienoon.
Palelen alkioksi peitteiden alle
kuin metsässä eliöt
maan rakoihin
puun rakoihin.
Yksityisyyteni rikotut rajat
kokoan pimeässsä.
Kasvan suureksi,
kuin kynttilöiden liekit
lepattavina varjoina seinille.
Jään äärettömyyteni keskipisteeseen.
Pian putoaa lumi
liekovarpion nukkaisille sormille
kampasaniaisen pitkille ripsille.
Pian saapuvat odotukset.
Marraskuun suojaavat kädet
hidastavat puron kiireen,
levittävät peiton puunjuurille
maan uniseen syliin.