©Marke Moberg
RUNOJA

Sähköposti
Edelliset runot


Kitin 'Viikon runo'
Viikon viini

WEB DESIGN

6

On vastaanotettava
tämä pistävä kylmyys
marraskuun pitkässä pimeässä,
rannan jähmeä muta
kuumeisten käpälieni ympärillä.

Suipistan saaliskorvani
poijun hiljaisessa kilkatuksessa
nöyräävästi niiaavalle valolle.
Olet vetänyt merirakkoja kukkivat
ajopuut rannalle.

Sammaleilla ruskea lepänlehti
avaa kämmenensä
putoavalle kuusenneulalle.
On vastaanotettva vaiti,
tämä yönpimeä kauneus.

Tyynyäsi vasten hieron itseäni,
kuin susi saaliinsa nahanpalaa,
hajujasi etsien.

7

Lunta on satanut kolme päivää
se on peittänyt auratun pellon
ylpeät harjanteet,
kätkenyt heidän jälkensä
jotkä lähtivät.

Meri on vielä avoin
sen tummat keuhkot
huokuvat viestiä pohjasta saakka:
Olen tässä!

Haro käsiesi kupeilla vettä
kuumeista otsaasi vasten.

8

Pohjoisen surulaulu
soi pitkään.
Koivut kelmuuntuvat
ja katajat painuvat kaarelle.

Kävelen meren
lumikukkien päällä,
hiljaisuus raatelee korviani
ja olen ajaton kello,
mittaan äärettömyyden rajallisuutta
kaarteessa alkulähteelle.